HeikkiSkytta.net

Kuntapalveluiden tuottaminen on ollut yksi viime vuosien kuumista puheenaiheista ja se on poikinut paikallislehteenkin koko joukon mielipidekirjoituksia. Pitäisikö palvelut tuottaa perinteiseen malliin kunnan oman organisaation sisällä vai kenties ulkoistaa ainakin joitain palveluja yrittäjille – kysymys, joka herättää tunteita puolin ja toisin.

Palvelujen ulkoistamista vastustavia kirjoituksia kun lukee niin valitettavan usein niistä välittyy varsin karu kuva yrittäjistä. Aivan kuin yrittäjät olisivat kautta linjan ketkuja, jotka vetävät välistä sen minkä ehtivät ja tuottavat kelvottomia palveluita polkien samalla työntekijöidensä oikeuksia ja maksimoiden voittoa niin työntekijöiden selkänahasta kuin veronmaksajien kukkarostakin. Eihän se näin voi olla!

Vastustajien viljelemä ajatus siitä, että yrittäjävetoisesti tuotettu palvelu olisi aina huonompaa kuin kunnallisesti tuotettu palvelu on vääristynyt, mutta palvelee varmasti heidän tarkoitusperiään hyvin. Yrittäjänä on vaikea ymmärtää miksi näin olisi, sillä tuottamalla kehnoa tai ylihinnoiteltua palvelua yrittäjä sahaa vain omaa oksaansa. Ainakin omat yrittäjätuttavani ovat vastuuntuntoista sakkia, jolle hyvän palvelun tuottaminen on kunnia-asia ja niinhän se tuleekin olla.

Väitteet päätösvallan karkaamisesta kuntapäättäjiltä yksityissektorille ovat turhia. Kun kyse on palvelujen ostamisesta, niin päätösvalta pysyy tottakai maksavalla asiakkaalla eli tässä tapauksessa kunnalla. Asiakkaan eli kunnan on huolehdittava oikeuksistaan eli vaadittava vastinetta rahoilleen ja mikäli palvelun tuottaja ei pysty täyttämään asetettuja vaatimuksia, on palvelusta tietysti reklamoitava ja tarvittaessa vaihdettava palvelun tuottajaa. Päätöksentekoa ei missään nimessä saa ulkoistaa palveluiden mukana.

Kunnallista palvelutuotantoa on tarkasteltava joustavasti eikä ole syytä sulkea eri vaihtoehtoja pois keskustelusta. Ei ole järkevää tehdä päätöstä, että kaikki mahdollinen ulkoistetaan tai toisinpäin ettei mitään saa ulkoistaa. Jotkin palvelut järjestyvät parhaiten ostopalveluna ja jotkin palvelut on puolestaan perusteltua tuottaa kunnan oman organisaation puitteissa. Ulkoistaminen ulkoistamisen vuoksi ei siis ole järkevää, terveen maalaisjärjen käyttö sen sijaan on suotavaa.

Esimerkkejä huonosta yksityistämisestä on kyllä tarjolla, otetaan nyt valtakunnan tasolta esille vaikkapa autojen katsastustoiminnan vapauttaminen kilpailulle ja Suomen Autokatsastus Oy:n, nykyisen A-Katsastus Oy:n päätyminen ulkomaalaisomistukseen. Katsastusten hinnat eivät laskeneet – päin vastoin ne ovat nousseet ja nyt pakollisilla katsastuksilla tahkotaan huikeaa tuottoa maamme rajojen ulkopuolelle. Entäpä sitten tv-lähetysten jakelua hallitsevan Digitan yksityistäminen ja myynti ulkomaalaisomistukseen – televisiolupamaksut nousevat ja huomattava osa näistä lupamaksuista valuu suoraan Digitan kukkaroon samaan aikaan kun lupamaksuilla toimintaansa rahoittava YLE tuskailee nykyrahoituksen riittämättömyyden kanssa. Palveluiden tuotantoa tarkastellessa ei siis kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä.

Kustannussäästöt nousevat yleensä ensimmäisenä esiin kun ulkoistamisesta puhutaan. Suomessa on liian kauan keskitytty keskustelemaan asioista pelkästään euroina, kun tärkeämpää olisi miettiä kuntalaisten palveluja toimivuuden kannalta. Nykyisessä tilanteessa, jossa väestö vähenee ja ikääntyy, ei voida takertua vanhoihin palvelurakenteisiin vaan kuntapalvelutarjonnan olisi vastattava tämän päivän haasteisiin joustavuudella ja monipuolisuudella. Joskus palvelu on fiksumpaa hankkia ostopalveluna asiansa osaavalta ja vastuuntuntoiselta yrittäjältä sen sijaan, että se toteutettaisiin kunnan omana tuotantona. Lisäksi tuottipa palvelun kunta tai yrittäjä, niin palveluiden saatavuus ja riittävyys on samalla tavalla taattava kaikille kuntalaisille – palvelun ulkoistaminen ei saa johtaa sen heikkenemiseen.

Ostopalveluja hankkiessa tulisi huomioida hinta/laatu-suhteen lisäksi myös hankinnan paikalliset vaikutukset – toisin sanoen tarkasteltava myös sitä minne palvelujen hankintaan käytettävät veromarkat päätyvät. Jos tuijotetaan vain hintaa niin oman kunnan pienyrittäjät jäävät kilpailutuksissa helposti valtakunnallisten suuryritysten jalkoihin. Kotiinpäin vetämistä tulisi harjoittaa eikä siinä mielestäni ole mitään väärää, kunhan vaan ei rikota lakeja ja asetuksia. Suomessa EU:n kilpailutussäädöksiin suhtaudutaan turhankin pilkuntarkasti, jos vertaa täkäläisiä hankintakilpailutuksia esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden vastaaviin. Valitettavan usein tarjouskilpailut päättyvät valtakunnallisen tai ulkopaikkakuntalaisen toimijan voittoon ja talousalueen omat pienyrittäjät jäävät nuolemaan näppejään. Kuitenkin kunnan olisi mielestäni pyrittävä turvaamaan työpaikkojen säilyminen ja omat verotulonsa suosimalla oman talousalueen yrityksiä aina kun siihen on mahdollisuus.

Keskustelu kuntapalvelujen ulkoistamisesta tulee varmasti jatkumaan vielä pitkään – ja herättämään jatkossakin suuria tunteita. Toivottavasti yrittäjiä ja yrittäjävetoisesti tuotettuja palveluja ei siinä sivussa painettaisi maanrakoon, sillä yritykset – varsinkin pienet paikalliset – ovat avainasemassa kun elinkeinoelämän painopiste yhä enemmän siirtyy vientiteollisuudesta palvelutuotantoon.

Tuo vanha sananlasku ettei suutarin lapsilla ole kenkiä on osoittautunut jälleen kerran hyvinkin osuvaksi – ainakin näiden meikäläisen kotisivujen päivityksen suhteen. Vaalien jälkeen on ollut työrintamalla sen verran kiireistä ettei aikaa sivujen päivitykseen ole liiennyt – kuin vasta nyt. Mutta tästä on hyvä parantaa, koska olemassa on vain yksi suunta

Vaalit tosiaan menivät ja tuloskin on jo aikoja sitten vahvistettu. Allekirjoittanut sai vaaleissa hienot 75 ääntä ja ne eivät riittäneet valtuustopaikkaan, mutta ensimmäinen varasija Kokoomuksen ja Kristillisdemokraattien vaaliliitossa kuitenkin tuli. Hieno saavutus ensikertalaiselta, vaikka sen itse sanonkin.

Vaalien jälkeiset luottamuspaikkaneuvottelut toivat meikäläiselle paikan koulutuslautakunnassa ja ensimmäinen koulutuslautakunnan kokous onkin aivan tuota pikaa, 18. helmikuuta. Kunnallispolitikointi jatkuu myös Pieksämäen Seudun Kokoomus ry:n hallituksen jäsenen ominaisuudessa ja maakunnallisella tasolla luottamusta riitti Etelä-Savon Kokoomus ry:n hallituspaikkaan ja taloudenhoitajan pestiin saakka.

Tästä on hyvä jatkaa – niin yhteisten asioiden ajamista kuin myös tämän blogin kehittämistä ja päivittämistä.

Huomenna on vaalipäivä ja tänä vuonna kotisohvan sijaan vaalituloksen kehittymistä seuraillaankin sitten ensimmäistä kertaa ehdokkaan roolissa Pieksämäen Kokoomuksen vaalivalvojaisissa Seurojentalolla. Tähän väliin on kyllä todettava, että nykytekniikka on hieman latistanut vaali-iltaa, sillä nykyisin tulokset selviävät muutamassa tunnissa toisin kuin meikäläisen lapsuudessa, jolloin lopullisia tuloksia saatiin odottaa pitkälle yöhön. Ja vaalit oli ainakin meillä kotona aina sellainen “poikkeusilta” jolloin sai valvoa telkkarin ääressä sohvalla napostellen pitkälle yöhön. Siinä oli omanlaistaan yhteisöllisyyttä ja yhdessäoloa, jota nykypäivänä kovasti peräänkuulutetaan.

Vaalikampanjointi oli tällaiselle ensikertalaiselle tietysti uusi kokemus ja erittäin mukava sellainen. Yhteishenki kampanjan aikana oli mainio ja siinä tutustui aivan uusiin ihmisiin ja tapasi monia vanhoja tuttuja. Samalla tuli perehdyttyä moniin kotikaupungin asioihin aiempaa syvällisemmin, vaikka odottamaani vähemmän tuolla vaalitilaisuuksissa tavattu suuri yleisö tätä tietämystä tenttasi.

Kaiken kaikkiaan vaalityöstä jäi hyvä mieli ja tästä on hyvä suunnata taas eteenpäin kohti uusia haasteita – olivatpa ne sitten kunnallispolitiikassa (jos äänestäjät suovat), työelämässä tai harrastusten parissa. Kiitokset kaikille tukijoille, äänestäjille, kanssaehdokkaille sekä vaalitilaisuuksien osanottajille!

Ps. Aion jatkaa tätä blogia myös vaalien jälkeen, tietty ulkoasua ja teemaa hiukan muokaten, joten toivottavasti piipahdatte toistekin sivuillani!

Matkailun edistämisessä ja kehittämisessä Pieksämäen kaupunki tarvitsee selkeän strategian seuraavalle viidelle tai mieluiten kymmenelle vuodelle. Ja tämän matkailustrategian tulee olla nimenomaan paikallisten matkailualan toimijoiden laatima ja heidän todellisia tarpeitaan vastaava – ei siis mikään kallispalkkaisen pääkaupunkilaiskonsultin kehäkolmosen sisäpuolella visoitu pilvilinna vetovoimaisesta Pieksämäestä.

Matkailupuolella meidän pitää vihdoin tunnustaa tosiseikat eikä tavoitella kuuta taivaalta. Matkailustrategiaa on lähdettävä luomaan niillä eväillä mitä meillä täällä on. Meidän tulee tunnistaa ne asiat, joilla Pieksämäen seutu erottuu muista alueista sen sijaan että vuosi toisensa jälkeen voivotellaan “sen suuren vetovoimaisen matkailukohteen” puuttumista tai koetetaan epätoivoisesti kopioida muualla keksittyjä ideoita tänne. Kannettu vesi ei edelleenkään pysy kaivossa ja toisekseen kun vähän katselee ympärilleen niin Pieksämäen seudulta löytyy todella runsaasti ideoita, luovuutta ja potentiaalisia matkailuvaltteja.

Matkailustrategiaa laadittaessa meidän tulee erotella mitkä tapahtumat tai kohteet ovat selkeästi
valtakunnallisia eli oman talousalueemme ulkopuolelta matkailijoita ja rahaa tänne tuovia ja mitkä tapahtumat ja kohteet ovat lähinnä paikallisia eli seudun asukkaiden viihtymistä ja aktiivisuutta lisääviä. Molemmat näistä ovat yhtä tärkeitä osana Pieksämäen tapahtumatarjontaa, mutta etenkin markkinoinnin puolella näissä tarvitaan aivan erityyppisiä panostuksia ja se vaatii kummallekin tapahtumatyypille omanlaistaan strategiaa.

Erilainen on myös tapahtumien ja kohteiden tuoma taloudellinen hyöty. Paikallisissa tapahtumissa rahaa likutellaan pieksämäkeläisestä taskusta toiseen. Ei siinäkään mitään pahaa ole, mutta mitä enemmän saamme ulkopaikkakuntalaisia matkailijoita tänne, sitä enemmän he myös tuovat rahaa tullessaan Pieksämäen seudulle. Esimerkiksi viimeisin Big Wheels houkutteli paikkakunnalle noin 2000 ulkopaikkakuntalaista ja tapahtumassa tehdyn kyselyn perusteella yksi vieras arvioi kuluttavansa Pieksämäellä keskimäärin 80 euroa viikonlopun aikana. Yhteenlaskettuna se on jo 160.000 euroa, noin miljoona mummonmarkkaa.

Markkinointibudjetit ovat seudun matkailussa ja tapahtumissa olleet perinteisesti pieniä. Kaupunki käyttää kuitenkin vuosittain kohtalaisesti rahaa matkailun edistämiseen ja markkinointiin, mutta ongelma on se, että meiltä puuttuu suunnitelmallisuus ja näkemys Pieksämäen seudun matkailullisesta kehittämisestä. Kun budjetti on pieni, korostuu tarve käyttää resurssit mahdollisimman tehokkaasti – ja siihen meidän tulee panostaa. Väittäisin, että jo tällä nykyisellä budjetilla saataisiin ihmeitä aikaiseksi jos ne käytettäisiin harkiten ja oikeisiin kohteisiin!

Pieksämäellä on monia pitkälti talkoovoimin tehtyjä tapahtumia, jotka ovat kasvattaneet suosiotaan vuosi vuodelta ja täyttävät kevyesti valtakunnallisetkin kriteerit, vaikka ne onkin usein raastettu kokoon pienen mutta aktiivisen talkooväen selkänahasta. Ja mikä parasta – tapahtumatarjontamme on todella monipuolista: on Venetmäen kesä, Big Wheels, Beach & Blues Party ja Sylvi Symposium vain muutamia mainitakseni. Lisäksi löytyy monia kiinnostavia kohteita, kuten Nukkekoti, Savon Radan Museo, Kulttuuripappila Sylvi, Anola, Partaharju ja Nikkarilan mainiot luontopolut. Meidän pitää nyt vaan oikeasti ryhtyä kokoamaan tätä palettia ja sen markkinointia hallituksi ja suunnitelluksi kokonaisuudeksi. Ideanikkareita ja aktiivista talkooväkeä kun seudulta löytyy, miksemme antaisi heille tukeamme ja mahdollisuutta näyttää mihin näilläkin eväillä voidaan ponnistaa.

Ideapark tuntuu olevan suosittu puheenaihe kunnallisvaalien yhteydessä. Siitä kysyttiin muutamassa vaalikoneessa, se on esillä vaalikeskusteluissa ja monet ehdokkaat tuntuvat nostavan hankkeen ainakin puheisiinsa ellei jopa vaaliteemoihinsa.

Suurin osa ehdokkaista näyttäisi olevan kovasti kauppakeskuksen puolesta, vaikka vastustajia hankkeella ei juurikaan tunnu olevan. Mielestäni Ideaparkin nostaminen esille vaalikampanjassa on aika turhaa, koska jo edellinen valtuusto näytti sille vihreää valoa ja tällä hetkellä Ideaparkin toteutuminen tai toteutumatta jääminen on jo kunnanvaltuutettujen päätöksenteon ulottumattomissa.

Ideaparkin sijaan toivoisin niin äänestäjien kuin ehdokkaidenkin keskittyvän jo uusiin aiheisiin, jotta ne eivät hautaudu Ideapark-teeman alle. Kaipaan Ideapark-patsastelun tilalle kokonaisvaltaisempaa keskustelua niin Pieksämäen seudun kehityksestä kuin kunnallisten palvelujen haasteistakin. Toisaalta Ideapark on varmasti sopivan turvallinen aihe, jolla voi välttää vaativammat kysymykset?

Ja mitä Ideaparkiin tulee niin se on ollut tosiaan jo pelkkänä ideana merkittävä piristysruiske Pieksämäen seudulle ja ennenkaikkea pieksämäkeläisten itsetunnolle ja tulevaisuudenuskolle. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että Pieksämäen kehitys oli nousujohteista jo ennen Ideapark-uutisointia vuoden alussa ja Ideapark ei todellisuudessa ole Pieksämäen viimeinen oljenkorsi, vaikka sellaiseksikin sitä jotkut väittävät. Pieksämäellä on Toivoa, vaikkei sen sukunimi olisikaan Sukari! Vanha sananlasku sanoo ettei kaikkia munia pidä laittaa samaan koriin, eikä kaupunkimme tulevaisuutta pitäisi nytkään rakentaa yhden kauppakeskuksen varaan.

Ideaparkin uhkakuviksi ovat nousseet kaavoituskysymykset ja aikataulun viivästyminen niiden johdosta, mutta aivan viime aikoina myös USA:sta lähtöisin oleva talouskriisi on kasannut synkkiä pilviä Ideaparkin yläpuolelle. Toivo Sukari kommentoi Ideapark-hankkeitaan Kauppalehdessä ja siellä todettiin, että rahoitusmarkkinoiden tilanteen jatkuessa nykyisellään hän joutunee lykkäämään kauppakeskushankkeitaan. Jos ei ole rahoitusta ei voida tietenkään rakentaa. Sukari oli jutussaan kuitenkin optimistinen ja arveli ettei kriisi jatku pitkään. Jos mekin haluamme olla optimistisia, niin rahoituskysymys tietysti antaa aikaa kaavoitukselle ja toivottavasti myös venyttää Pieksämäen Ideaparkin kilpajuoksijan eli Kuopion Ikano-hankkeen aikataulua.

Mutta silti kannattaa pitää jalat maassa ja tarkkailla tilannetta, koska talouskriisi, sen pituus ja vaikutukset ovat vielä arvailujen varassa. Valtamedia on muuten jo aikoja sitten unohtanut Pieksämäen Ideaparkin, viimeksikin uutisoitiin lähinnä Kiimingin ja Vihdin hankkeiden matkaan tulleita mutkia ja Pieksämäki jäi vaille mainintaa. Lisäksi käteeni osui jokin aika sitten Kouvolan Sanomat, jossa spekuloitiin Itä-Suomen Ideaparkkia itärajan tuntumaan, olikohan se Lappeenrantaan.

Ideapark-hankkeen eteen on Pieksämäellä tehty kaikki voitava ja tehdään edelleen, koska se on upea mahdollisuus paitsi kaupungillemme myös koko Etelä-Savolle. Toivotaan, että hanke toteutuu kaikista hankaluuksista huolimatta, mutta pidetään samalla mielessä se, että Pieksämäen seudulla on mahdollisuuksia ja resursseja kehittyä ja tulla toimeen myös ilman Ideaparkia, kun vaan jaksetaan puhaltaa yhteen hileen, luottaa tulevaisuuteen ja kotiseutumme kykyihin.